Via Karelian sotamuistomerkit

Virolahdelta Sallaan kulkevan Via Karelian runsaat toisen maailmansodan aikaiset sotamuistomerkit kertovat sankarillisesta itsenäisyystaistelusta ja poikkeuksellisesta eurooppalaisesta selviytymistarinasta suursodan pyörteissä.

Suomi on ainoa suursodassa hävinneiden puolella taistellut maa, jota ei sodan aikana tai sen jälkeen miehitetty. Se on myös ainoa sotaan osallistunut Manner-Euroopan maa, jonka valtakunnan ydinalueet eivät koko maailmansodan aikana olleet maasodan näyttämönä. Kaikkialla muualla Manner-Euroopassa rintamat kulkivat kahteen suuntaan valtioiden läpi.

Via Karelian varrella on runsaasti toisen maailmasodan aikaisia muistomerkkejä. Ne kertovat oikeastaan kolmesta eri sodasta vuosina 1939-1945. Siksi niitä tien varrella kohdatessaan voi olla vaikea ymmärtää muistomerkkien keskinäisiä ajallisia ja sotilaallisia suhteita. Via Karelian varrella ei taisteltu yhtäjaksoisesti. Tien tuntumassa ei koskaan ole ollut yhtenäistä rintamalinjaa.

Tien eteläpäästä taistelumuistomerkit puuttuvat lähes kokonaan. Ilmiön selittää Neuvostoliitolle luovutetun Karjalan olemassaolo. Suomi menetti Talvisodan lopussa Karjalan kannaksen, Laatokan Karjalan ja Laatokan pohjoispuolella olleen Raja-Karjalan. Suomi menetti saman alueen uudelleen jatkosodan lopussa syksyllä 1944. Huomattava osa merkittävistä taisteluista käytiin siellä.

Ilomantsin eteläpuolella kaikki talvisodan ja Ilomantsia lukuun ottamatta lähes kaikki jatkosodan taistelut käytiin nykyisen rajan itäpuolella.

Ilomantsin eteläpuolella Via Karelian varrella ovat näkyvinä muistimerkkeinä lähes ainoastaan linnoitustöistä, kuten Suomen viimeiseksi puolustuslinjaksi rakennetusta Salpalinjasta kertovat rakenteet ja entisöidyt kohteet. Salpalinja jatkuu koko Via Karelian matkan. Sen linnoitteita ei koskaan jouduttu käyttämään taistelutoimintaan.

Jotkut Salpalinjan linnoitteet on rakennettu talvisodan taistelumaastoihin, koska paikat olivat strategisesti tärkeitä. Salpalinjan rakenteita ei ollut vielä talvisodan aikaan.