Koronaoireiden karkotusta karjalaisin keinoin

Ihmiset uskoivat, että taudit tulivat ulkopuolelta, jonkin voiman aiheuttamana. Ne saattoivat tarttua kaikkialta, missä ihminen kulki; maasta, vedestä, kalmasta tai kiroista. Taudit jaettiin joko Jumalantauteihin tai panentatauteihin. Jumalantauti oli useimmiten vakava ja kuolemaan johtava, kun taas panentatauti pahansuovan ihmisen tai haltian lähettämä, ja helpommin parannettavissa. Apua saatettiin pyytää niin kansanuskon jumalilta kuin kristillisiltä auttajilta, yleisimpinä…

Lue lisää

Karjalainen itkuvirsikulttuuri

Itkut ovat olleet aina jollekin osoitettuja. Itkuvirsikulttuuri on Karjalassa ollut vahvasti sukupuolittunutta; vanhojen, kokeneiden naisten taitamaa osaamista. Kuten kalevalamittainen runous, myöskään itkuvirret eivät olleet ulkoa opittuja, vaan jokaisessa tilanteessa on syntynyt uusia itkuja. Siirtymäriiteissä ihminen siirretään vanhasta statuksesta uuteen. Vaikka keskiössä onkin yksilö, vaikutus ulottuu koko yhteisöön. Kaikissa rituaalitilanteissa toistuvat samat vaiheet: irtautuminen, liminaalivaihe sekä…

Lue lisää

Elävien ja kuolleiden yhteisö II

Kalmismaa on ollut erityisen vaarallinen paikka, josta kalman on ollut helppo hinkautua eli tarttua. Kalmismaan multaa ei saanut koskaan viedä mukanaan, ja hautausmaalla käyttäytymistä valvottiin tiukkojen normien avulla. Kuten kaikki muukin kuoleman yhteydessä, oli kuolemisen tavat ja jopa ajankohdat tarkoin määriteltyjä. Tšarstvan eli taivaan portit olivat auki erityisesti joulun ja loppiaisen välillä sekä praasniekan aikaan,…

Lue lisää