Karjalainen itkuvirsikulttuuri

Jonna Rantala

Karjalaiset itkuvirret ovat itämerensuomalaista laulettua ja symbolista rituaalirunoutta. Yleisimmät itkuvirsien rituaaliset esitystilanteet ovat olleet hautajaiset, häät tai sotaanlähtö. Myös rituaalitilanteiden ulkopuolella on esitetty itkuja, aiheistoina esimerkiksi kiitokset, anteeksipyynnöt, yksinäisyys tai omat, henkilökohtaiset murheet.

url.json

Itkut ovat olleet aina jollekin osoitettuja. Itkuvirsikulttuuri on Karjalassa ollut vahvasti sukupuolittunutta; vanhojen, kokeneiden naisten taitamaa osaamista. Kuten kalevalamittainen runous, myöskään itkuvirret eivät olleet ulkoa opittuja, vaan jokaisessa tilanteessa on syntynyt uusia itkuja.

Siirtymäriiteissä ihminen siirretään vanhasta statuksesta uuteen. Vaikka keskiössä onkin yksilö, vaikutus ulottuu koko yhteisöön. Kaikissa rituaalitilanteissa toistuvat samat vaiheet: irtautuminen, liminaalivaihe sekä liittyminen uuteen. Vaiheiden painopisteet vaihtelevat sen mukaan, mistä rituaalista on kyse. Osa siirtymistä tapahtuu vain kerran elämässä, kuten syntymä ja kuolema, osa mahdollisesti useammin, esimerkiksi synnytys tai ammatinvaihto.

Kiinnostava yksityiskohta on, että Karjalassa uskottiin vainajan ymmärtävän ainoastaan itkukieltä, joten se oli tärkeä kommunikaatioväline tuonpuoleisen kanssa. Häärituaali oli usein pitkä, ja saattoi kestää jopa parista kolmeen viikkoon. Itkuvirsien merkitys häissä korostui, sillä uskottiin, että jos häissä itketään, niin avioliitossa ei tarvinnut. Sotaanlähtö- eli rekryytti-itkuissa kuvastuu siirtyminen vieraaseen, pelottavaan ja epävarmaan.

Elias Lönnrot kuuli itkuvirsiä ensimmäistä kertaa Arhippa Perttusen talossa Vienan Latvajärvellä vuonna 1834. Hän kuvasi kuulemaansa seuraavasti: ”itku käypi niin karkialla, oikein karvoille käyvällä, läpi ruumiin ja jäsenten vihlaisevalla äänellä, että vielä vuodenki päästä sitä muistellessani olen kun säykähyksissä.”

Vaikka karjalainen itkuvirsikulttuuri onkin siirtynyt käytännön tasolta tutkijoiden kiinnostuksen kohteeksi, on perinnettä elvytetty järjestämällä itkuvirsikursseja. Nykyitkuvirsiä esitetään, kuten aiemminkin, arjessa ja juhlassa. Itkujen sisältö on muuttunut modernin ihmisen tarpeiden mukaan, mutta suuri kiinnostus aihetta kohtaan osoittaa tällekin muuttuvalle perinteelle olevan tarvetta.

 

 

(Lähde: Stepanova, Eila 2019)

1 kommentti

  1. Nimetön 28.7.2021 klo 15:21

    Itkuvirsiperine näyttää olevan vieläkin voimissaan – tai sitä yriteyään uudestaan elvyttää.

    https://sites.uef.fi/kyynelkanavat/tapahtumat/kyynelkanavat-2021/

    Tämä oheinen tapahtuma meni jo, mutta ehkä se järjestetään taas uudestaan.



Haluatko blogikirjoitukset ja tietoja sähköpostiisi

Liity Via Karelian postituslistalle tästä