Ilomantsi on Suomen ja koko Euroopan unionin manneralueen itäisin kunta. Kunnassa asuu enemmän ortodokseja kuin missään muualla Suomessa – jopa viidesosa asukkaista kuuluu ortodoksikirkkoon.
Tämänkertaisen Ilomantsin päiväreissun ohjelmaan kuuluivat nähtävyydet kuten Magdaleena Ikosen, eli Mateli Kuivalattarena (1771-1846) tunnetun runonlaulajan muistomerkki sekä Parppeinvaaran runokylä, jonka välittömässä läheisyydessä olevassa ravintola Parppeinpirtissä nautimme nykykarjalaisen pitoaterian. Myös Ilomantsin viehättävä, pieni keskusta ja kauniit vaaramaisemat ovat näkemisen arvoisia.
Lounasaikaan tarjolla olevaan nykykarjalaiseen pitoateriaan kuuluu suuri valikoima karjalaisia ruokia, kuten savusärkeä, karjalaista kaalia, smetanasilliä, graavilohta, uunikasviksia ja uunilohta – unohtamatta tietenkään karjalanpaistia! Pääruoan lisukkeina saa vatruskoita sekä perinteisiä riisipiiroita munavoilla. Uudempaa polvea ruokalajeissa edustivat punajuuri- ja bataatti-pinaattiterriini. Pitopöytä oli valikoimaltaan niin laaja, ettei kaikkea kyennyt edes maistamaan. Erityissuosittelut uunilohelle kermakastikkeessa!
Sateisena alkanut päivä kääntyi kauniiseen auringonpaisteeseen. Valitettavasti Hermannin viinitorni oli elokuun lopussa viikonpäivinä suljettu. Tornin 33 metrin korkeudesta näkee kuulemma itänaapuriin saakka. Siellä kannattaa kuitenkin vierailla muulloin kuin loppukesästä, mikäli ei satu paikalle viikonloppuna, jolloin torni on edelleen auki. Kesäkautena torni on avoinna joka päivä. Viinitornin kaipuuta sai kuitenkin paikattua vierailemalla Hermannin viinimyymälässä, josta löytyy paikallisia ja varsin kohtuuhintaisia viinejä kotiin ostettavaksi. Maisemat eivät ehkä ole aivan samat, mutta paikallisia juomia pääsee silti nauttimaan.
Mateli Kuivalattaren muistomerkki sijaitsee Varisvaaran hautausmaalla, elokuvateatteri Kino Mantsin vastapäätä. Kuivalatar lauloi Elias Lönnrotille Ilomantsissa vuonna 1838, ja Lönnrot on sijoittanut hänen runojaan runsaasti Kantelettareen. Muistomerkki on siis ehdottomasti jokaiselle runolaulusta kiinnostuneelle mielenkiintoinen käyntikohde.
”Kuulin Kuuttaren kutovan –
Likelle likentelimme;
Minä kullat kulmilleni,
Vyölleni hyvät hopiat”
(SKVR VII1, 221a).
…ja paljon muuta lauloi Mateli Kuivalatar Elias Lönnrotille Ilomantsin Kontiovaarassa vuonna 1838. Lisää löydät osoitteesta skvr.fi.
