Elokuinen kulttuuriretki Ilomantsiin kirvoitti tutustumaan tarkemmin paikalliseen, suomalaisen runolaulun merkkihenkilöön Magdalena ”Mateli” Kuivalattareen (1771-1846).
Elias Lönnrot on maininnut jo Kantelettaren esipuheessa Kuivalattaren yhtenä tärkeimmistä teoksen runolaulajista. On onni, että Kuivalattaren runot on kyetty yhdistämään häneen, sillä Matelilta keränneillä perinteentutkijoilla, August Ahlqvistilla ja Elias Lönnrotilla, oli ajanhengen mukainen käsitys, että kansanrunot ovat kansan yhteistä omaisuutta, eikä näin ollen ollut tarpeen merkitä niiden esittäjien tai välttämättä edes laulupaikkakuntien nimiä. Lönnrot oli kuitenkin merkinnyt osaan runoista Kuivalattaren nimen, jolloin tyylin, ajankohdan ja kynän musteen perusteella muut runot ovat yhdistettävissä häneen. Lyyristen laulujen ohella Kuivalatar on tuntenut myös laajalti muuta kansanrunoutta.
Kuka oli Mateli Kuivalatar, muuta kuin tärkeä runoperinteen säilyttäjä? Kuivaisten sukua on kirkonkirjojen mukaan asunut Savossa jo 1500-luvulta lähtien. Matelin lapsuus oli raskas, sillä jo lapsilta odotettiin talon töihin osallistumista. Vedenkanto, navettatyöt ja käsikivillä jauhaminen saattoivat vaikuttaa jopa nuoren fyysiseen kehitykseen. Mateli odottikin aikuistumisen tuovan edes hiukan helpotusta elämään. Hän avioitui 22-vuotiaana leski Pietari Antinpoika Ikosen kanssa, jolla oli edellisestä liitostaan kaksi lasta. Pariskunta sai yhdessä kuusi lasta, jotka selvisivät täysi-ikäisyyteen saakka, mutta viisi heidän lapsistaan kuoli nuorella iällä. Perhe muutti usein, Matelin oma äiti ajautui kerjäläiseksi ja huonot suhteet sukulaisiin haittasivat elämistä pienessä kyläpiirissä.
Lönnrotin saapuessa Ilomantsin Kontiovaaraan kahdeksannelle runonkeruumatkalleen syyskuussa 1838, oli Matelin mies kuollut kuusi vuotta aiemmin. Tapaamisesta ei valitettavasti tiedetä muuta, kuin että Lönnrot laulatti Kuivalatarta kahden päivän ajan tallentaen yhteensä 1260 säettä. Näillä säkeillä on ollut suuri vaikutus Kantelettaren sisältöön. Kuivalattaresta muodostuu kovia kokeneen, vahvan naisen kuva, jolla oli valtava määrä tietoa perinteestä ja kansanrunoudesta – tunnettiinpa hänet aikanaan myös parantajana.
MURE SÄRKI KANTELENI
Ääneni äristynynnä,
puheeni puuttununna,
kun ma join joesta vettä,
säveleni särkynynnä.
Mure särki kanteleni,
huoli harppuni hajotti,
niin en voi iloin eleä
enkä leino leikin lyöä
ilon illan oltuani,
leikin leikaheltuani.
Jopa mennehen sykysyn
mulle on huolta hoivattuna,
pantuna pahoa mieltä.
Soisi soutaja venensä,
soisi jauhava kivosen
jauhamatta pyöriväksi,
soisi vielä nuori neiti
miehelään mentyänsä
olevan ison koissa.
SKVR VII: 2 2088
Lähde:
Turunen, Aimo 1985. Mateli Kuivalatar. Koitereen laulaja, Kantelettaren runotar. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö.
