Ilomantsin suunnan taistelut 10.-16.12. (22.12.) 1939

Ilomantsin suunnan taisteluissa oli kolme hyökkäyskiilaa. Kaksi niistä ulottui nykyisen Suomen alueelle, eteläisimmät taistelut käytiin nykyisen rajan takana Tolvajärven ja Ägläjärven seuduilla. Ne sijaitsevat suunnilleen Korpiselästä itään. Sillä suunnalla hyökkäsi puna-armeijan139 divisioona..

Pohjoisempana 155 divisioona ylitti vanhan rajan Megrissä ja Iljanvaarassa ja eteni kahta uraa kohti Ilomantsia. Eteläisempi Megristä lähtenyt hyökkäyskiila eteni kohti Möhköä ja pohjoisempi Ilajanjärven kautta kohti Korentovaaraa, Lehtovaaraa ja Kallioniemeä.

Ilomantsia kohti hyökkäävien joukkojen määrä oli noin 14 000 miestä, 140 tykkiä ja 45 panssarivaunua. Suomalaisia puolustajia oli sodan alussa noin 400. He joutuivat perääntymään sitkeästi taistellen Oinaansalmen – Kallioniemen linjalle.

Jos hyökkääjien eteneminen olisi Ilomantsin suunnilla jatkunut alkumenestyksen mukaisella vauhdilla, koko Laatokan pohjoispuolella taistellut suomalainen IV armeijakunta olisi joutunut saarrostusvaaraan..

Uhkaavan tilanteen vuoksi marsalkka Mannerheim keskitti alueelle lisävoimia. Uusi noin 4 300 miehen ja seitsemän tykin sotatoimiyhtymä sai nimekseen Ryhmä Talvela, johtajansa eversti Paavo Talvelan mukaan. Samalla Mannerheim määräsi Talvelan kaikkien Ilomantsin ja Tolvajärven suunnissa taistelleiden joukkojen komentajaksi. Tehtävänä oli neuvostojoukkojen pysäyttäminen ja vastahyökkäykset. 

Pohjoisimman hyökkäyskärjen suunnassa pääsi pataljoonan suuruinen venäläisosasto 9.12.1939 Ilomantsin pohjoispuolella Kallioniemen silloisen lossin eteläpuolelta Koitajoen yli suomalaisten rintamalinjan taakse Tetrilammen maastoon. Seuraavana päivänä suomalaiset saartoivat pataljoonan ja tuhosivat sen lähes kokonaan. Suomalaiset yrittivät 22.-23.12. Kallioniemen suunnalla hyökkäystä Parissavaarassa olevien neuvostojoukkojen tuhoamiseksi. Hyökkäys epäonnistui. Rintama jäi loppusodan ajaksi Koitajoelle. Via Karelia kulkee Ilomantsin pohjoispuolella näiden taistelumaastojen halki, mutta paikalla ei ole muistomerkkiä.

Möhkön suunnalla neuvostodivisioona työnsi viivyttäviä suomalaisia ensin Möhköön ja sitten Oinassalmelle. 12.-13.12. suomalaiset yrittivät vallata Möhkön takaisin, mutta se ei onnistunut. Samaan aikaan neuvostojoukot pääsivät Nuorajärven yli Muikonniemen ja Taivallammen maastoon ja katkaisivat Oinassalmen taistelijoiden yhteydet Ilomantsin kirkonkylään. 15.-16.12 käydyn Taivallammen taistelun jälkeen maantieyhteys selustaan aukesi. Tämän jälkeen tilanne vakiintui tällä suunnalla sodan loppuun saakka.

Tolvajärven suunnalla puna-armeijan joukot pääsivät jo Tolvajärven kylään.. Vastahyökkäys 139. divisioonan lyömiseksi aloitettiin 12.12.-39 ja neuvostojoukot karkotettiin kylästä. 22.12. mennessä 139 divisioona oli karkotettu Ägläjärven itäpuolelle Aittojoelle, johon rintama vakiintui loppusodan ajaksi.

Suomalaisten puolustuslinjaksi siis muodostui Ilomantsin suunnalla Tolvajärvi- Oinassalmi-Kallioniemi.

Ilomantsin alueen muistomerkit

Ilomantsin suunnan taisteluiden muistomerkkejä on kaksi.

Molemmat niistä ovat Ilomantsi-Möhkö tien (5004) varrella ja ne liittyvät läheisesti toisiinsa.

Talvisodan taisteluiden päämuistomerkki paljastettiin 30.8.1959 Oinassalmella Möhkön tien varrella Petkeljärven kansallispuistoon kääntyvän tien risteyksessä olevalla kumpareella. Siinä lukee ”Tolvajärvi – Oinassalmi – Kallioniemi vesistölinjalla puolustivat Suomen miehet isänmaan vapautta talvisodassa 1939-40. Muistomerkissä on Veijo Jalavan reliefi ”Parivartio”. Muistomerkin tuntumassa on kunnostettu konekivääripesäke.

6 km:n päässä Petkeljärven kansallispuiston leirintäalueella on myös kunnostettu pätkä talvisodan aikana siellä ollutta taisteluhautaa ja korsu. Kunnostamattomia taisteluhautoja näkee muuallakin kansallispuistossa. Kansallispuiston alueella ei kuitenkaan taisteltu.

Taivallammen taistelun muistomerkki on Möhkön tien varressa Viitarannan tienhaarassa muutama kilometri Oinassalmelta Ilomantsiin päin. Muistomerkkinä on suuri kivi, johon on hakattu teksti: ”Taivallammen taistelu 14.-16.12.1939. Kaatuneiden muistolle”.