Suomen vaiheet toisessa maailmansodassa
Talvisotaan Suomi joutui, kun Neuvostoliitto hyökkäsi 30.11.1939 Suomeen.
Talvisodan puolustustaisteluiden painopiste oli Karjalan kannaksella, mm. Summassa ja Taipaleenjoella sekä Laatokan pohjoisrannan ja Loimolan itäpuolella olleen Kollaajoen välillä. Sieltä pohjoiseen sota oli luonteeltaan korpisotaa, jossa neuvostoliittolaiset hyökkäsivät kaikkien Suomeen johtavien teiden suunnassa ja pääsivätkin sodan alussa kaikkialla nopeasti nykyisen Suomen alueelle. Eteläisimpänä hyökkäys ulottui nykyisen Suomen alueelle Ilomantsissa. Siitä pohjoiseen kiivaita taisteluita käytiin Lieksassa, Kuhmossa, Suomussalmella ja Sallassa. Tunnetuin näistä taisteluista on Raatteen tien taistelu, jossa suomalaiset tuhosivat Neuvostoliittolaisten 44 divisioonan.
Kun rauha tuli voimaan 13.3.1940, suursota Euroopassa jatkui edelleen. Sen painopiste oli silloin Länsi-Euroopassa.
Sodan toinen vaihe sai Suomessa nimen Jatkosota. Suomalaisesta näkökulmasta sota oli Talvisodan jatkoa, koska siinä suomalaiset pyrkivät Saksan avulla oikaisemaan talvisodassa alueluovutuksina koetun vääryyden. Syvemmin kyse oli muustakin. Talvisodan jälkeen toinen maailmansota oli johtanut tilanteeseen, jossa Suomi jäi pahaan välikäteen. Oli syytä pelätä Neuvostoliiton hyökkäävän uudelleen. Yhtä lailla oli syytä varoa Saksaa, jolla oli intressejä varsinkin Petsamon nikkelivarantoja kohtaan. Lopulta Suomen oli pakko valita puolensa.
Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, Suomi seurasi perässä muutamaa päivää myöhemmin. Jatkosodan alkuvaiheessa Suomen armeija luonnollisesti ryhmittyi kesällä 1941 hyökkäykseen nykyisen Suomen alueella, mutta vain Kiteellä on muistomerkki näiden sotatoimien muistoksi. Jatkosodan merkittävät taistelut käytiin nykyisen rajan itäpuolella, myöhemmin vanhankin rajan takana Itä-Karjalassa.
Kun Suomen armeijan vetäytyi kesällä 1944, nykyisen Suomen alueella taisteltiin vain Ilomantsissa. Siellä suomalaiset pysäyttivät Neuvostoarmeijan heinä-elokuussa 1944. Näin koko Neuvostoliiton kesäkuun alussa alkanut suurhyökkäys oli kuivunut kokoon ja Neuvostoliitto oli lakannut vaatimasta Suomen ehdotonta antautumista. Edellytykset Suomen ja Neuvostoliiton erillisrauhalle ja Suomen irtaantumiselle suursodasta olivat syntyneet.
Suomalaisten ja neuvostoliittolaisten tulitauon astuminen voimaan 4.9.1944, johti pian sodan kolmanteen vaiheeseen Lapin sotaan. Lapissa oli 200 000 saksalaista sotilasta, eivätkä he suostuneet poistumaan sieltä vapaaehtoisesti. 19.9.1944 Välirauhan sopimuksessa Neuvostoliiton kanssa Suomi sitoutui ajamaan saksalaiset pois Lapista. Keskeiseltä osalta Lapin sota oli ohi lokakuun lopussa 1944, mutta viimeiset saksalaiset sotilaat vetäytyivät Käsivarresta Norjan puolelle vasta huhtikuun lopussa 1945.