Ontrei Malisen kannel -reitti

Runon ja rajan tien kanssa risteävä uusi Ontrei Malisen kannel -matkailureitti on nykyään osa samaa hallinnollista kokonaisuutta kuin Via Kareliakin. Reitti on suunniteltu omatoimimatkailijoiden tarpeisiin. Samalla se oivallinen kurkistus siihen rajan toisella puolella olevaan kulttuuriin ja elämäntapaan, joka on monin tavoin yhteydessä ja sidoksissa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Reitti kulkee Kajaanista, Sotkamon ja Vartiuksen rajanylityspaikan kautta Kostamukseen ja tekee siellä laajan kierroksen kalevalaisten runojen keskeisille keräyspaikoille, Elias Lönnrotin ja monen muun kansanrunouden kerääjän jalanjäljille. Näitä samoja maisemia kuvasi 1800-luvun lopulla myös suomalaisen valokuvataiteen klassikoihin kuuluva Into Kondrat Inha. Hänen Viena-teostensa ottaminen matkalukemiseksi antaa kulkijalle hyvin paljon lisäsisältöä.

Viimeisinä vuosikymmeninä näistä Vienan seuduista on kerrottu myös historioitsija Lauri Haatajan ja valokuvaaja Martti Lintusen vuonna 1990 ilmestyneessä ja Tieto-Finlandian kunniamaininnalla palkitussa teoksessa Karjala-Nostalgia, sekä vuonna ilmavoimien komentajan tehtävistä eläköityneen silloisen Karjalan liiton puheenjohtaja Rauno Meriön ja valokuvaaja Antti Bengsin teoksessa ”Viena – kiusattu unelmien maa. (1991). He kiertävät viikon reportaasimatkallaan näitä samoja kyliä. Toimittaja Veikko Erkkilä seurasi vuoden vienalaisten elämää keskuspaikkanaan Jyskyjärvi ja kertoi siitä teoksessaan Vienan kuu (2003).

Kuhmolainen Markku Nieminen on tehnyt kulttuurioppaan ”Vienan runokylät”, jossa kerrotaan kansanrunouden keräämisestä Vienassa ja kuvataan kylä kylältä keskeiset nähtävyydet. Se on palossa ollut näiden sivujen esittelyjen pohjana.

Ontrei Malisen kannel -matkailutiellä on omat internetsivut osoitteessa www.ontrei.fi. Niillä sivulla on yksityiskohtaista tietoa omatoimimatkailijalle tarjolla olevista palveluista.

Kun me Via Karelian ihmiset kiersimme Ontrei Malisen kannel -reitin omalla autolla. Tekee mieli antaa omatoimimatkailijalle kaksi tärkeää ohjetta: Kontaktin saamiseksi paikalliseen elämään on avainasia majoittua kotimajoitukseen. Autoilijan kannalta varsinaiset nähtävyydet ovat muuten varsin rajalliset. Todellisia vain kävellenkin vaikuttavia paikkoja ovat Paanajärvi ja Jyskyjärvi. Tosin kummassakaan ei ole hotellia. Lisäksi on tietysti mainittava runoalueen vanha keskus Uhtua (nykyisin Kalevala) ja Vuokkiniemi. Nekin ovat monen sadan asukkaan eläviö kyliä, joissa kaikki toimii ympäri vuoden. Uhtualla on kaksi aivan asiallista hotelliakin.

Toinen huomautus koskee teiden kuntoa. Kartalla etäisyydet eivät ole pitkiä ja helposti ajattelee, että kiertäähän nuo kylät Kostamuksesta päivässäkin. Ei kierrä. Monin paikoin on hyvä, jos keskinopeus on henkilöautolla 30 km/t. Jos vahinko sattuu korpitaipaleilla ei asu ketään, liikenne on erittäin harvaa eikä kännykkä välttämättä kuulu. Kun ottaa rennon asenteen, homma toimii. Siellä ei ole mitään pelättävää. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

Mutta miksi reitti kulkee juuri Kajaanista Vienaan? Se oli pääasiallinen reitti, jota Lönnrotin runoja kerätessään kulki – ei toki jokaisella kymmenellä runonkeruumatkallaan, joista jotkut kestivät vuosiakin. Mutta Kalevalan luomisen aikaan Lönnrot toimi Kajaanin piirilääkärinä. Siksi hän kirjoitti Kalevalan keskeiset osat juuri Kajaanissa, mutta valtaosa Kalevalan runoaineksesta on peräisin juuri Vienalaiskylistä.

Reitin nimeä kantava Ontrei Malinen on yksi suurista kansanrunojen taitajista. Hän oli myös kanteleen soittaja. 1870-luvulla musiikkitieteilijä A.A.Borenius osti Ontrei Malisen tekemän kantelen kansallismuseoomme. Lönnrot kertoo matkakertomuksessaan kuunnelleensa Malisen kanteleen soittoa.

Kannel oli vuosikymmeniä kadoksissa, mutta löytyi kansallismuseon varastosta muutamia vuosia sitten. Juminkeko-säätiö on symbolisella tavalla palauttamassa Ontrein kannelta Vienaan. Se tapahtuu kanteleverstaita perustamalla, soitto-opetusta järjestämällä ja kehittämällä kanteleen nimeä kantavaa matkailureittiä.