Jatkosodan sotamuistomerkit Via Karelian varrella

Jatkosota alkoi suomalaisten osalta 25.6.1941. Sota poikkeaa sotamuistomerkkien osalta olennaisesti talvisodasta, sillä Ilomantsin puolustustaistelua lukuun ottamatta lähes kaikki jatkosodan merkittävät sotatapahtumat käytiin maamme nykyisten rajojen ulkopuolella. Sen vuoksi jatkosodan muistomerkkejä on Via Karelian varrella huomattavasti vähemmän kuin talvisodan muistomerkkejä.

Jatkosodan erityispiirre on myös se, että neuvostopartisaanit hyökkäsivät sodan aikana tarkoituksellisesti itärajan tuntumassa noin pariinkymmeneen erämaakylään ja taloon ja tappoivat ja ottivat vangiksi puolustuskyvytöntä siviiliväestöä. Via Karelian varrella on kuuteen tällaiseen tapahtumaan liittyviä muistomerkkiä.

Edellä on esitelty Via Karelian varrella olevat sotahistorialliset museot. Niistä neljä liittyy Jatkosotaan. Niitä ovat Paloaukean museo Liperissä, Rajakenraalin maja Ilomantsin Parppeinvaaralla, Möhkön ruukkimuseo Ilomantsissa sekä Taistelijan talo Lieksassa.

Seuraavassa Via Karelian varrella olevat jatkosodan muistomerkit etelästä pohjoiseen.

Hyökkäys Kiteeltä 10.-16.7.1941

Kiteen läpimurtotaisteluiden muistomerkki

Kiteen Mustalammen tienhaarassa Valkeavaara – Korkeakangas -tien varrella rajavartioaseman lähellä noin 15 km Kiteen keskustasta on Kiteen läpimurtotaisteluiden ja 19. Divisioonan joukko-osastojen yhteismuistomerkki. ”Tältä alueelta aloittivat Kiteelle keskitetyt 19. divisioonan ja sille alistetut joukot etenemisen Karjalan vapauttamiseksi 10.7.1941”. Muistomerkki paljastettiin 11.7.1992.

Jatkosodan kesähyökkäyksessä kuolleiden muistokivi

Kiteen kirkon vieressä olevien sankarihautojen sivustalla on jatkosodan kesähyökkäyksessä 1941 kaatuneiden muistokivi. Teksti kuuluu ”Tässä saivat 1941 väliaikaisen leposijan 19. divisioonan joukoissa kaatuneet eteläpohjalaiset sankarivainajat. Muistokiven pystyttivät 1969 Etelä-Pohjanmaan ja Kiteen maanpuolustusväki”.

Ilomantsin puolustustaistelu kesällä 1944

Ilomantsin puolustustaistelu on luonteeltaan varsin erilainen tapahtuma kuin talvisodan aikaiset puolustustaistelut, vaikka nykyisen Suomen puolelle taisteluita käytiin lähes samoissa maastoissa. Via Karelian varrella kesän 1944 taistelupaikoilla kyse oli pitkän vetäytymisprosessin loppunäytöksestä.

Koko tapahtumaketju sai alkunsa Kannaksen suurhyökkäyksestä kesäkuussa 1944. Suomi tarvitsi kaikki liikenevät joukkonsa sinne pysäyttämään suurhyökkäystä. Niinpä Itä-Karjalasta alettiin oma-aloitteisesti siirtää joukkoja ja vetäytyä.

Varsinaiseen Ilomantsin puolustustaisteluun osallistui noin 35 000 suomalaista ja saman verran venäläisiä. Taistelualue oli 40 kilometriä leveä ja 30 kilometriä syvä. Maasto oli vaikeakulkuista. Tiestö oli pääosin vain hevosajoneuvoille sopivaa

Heinäkuun lopulla 1944 Ilomantsia lähestyi Porajärven suunnasta kaksi 32. Armeijaan kuulunutta neuvostodivisioonaa. Pohjoisempana eteni 176. divisioona ja etelämpänä 289 divisioona. Niiden tehtävänä oli edetä Laatokan rantaan suomalaisen VI armeijakunnan selustaan. Neuvostojoukoilla ei ollut käytössään ylimääräistä tykistöä ja teiden huono kunto rajoitti panssarivaunujen laajamittaista käyttöä. Tällä kertaa venäläiset eivät edenneet teiden suunnassa pitkänä kiilana, vaan leveällä rintamalla rakentamalla tarvitsemansa huoltotiet. Puna-armeija saapui Suomen alueelle 21.7.1944 Longonvaarassa.

Uhkaavassa tilanteessa päämaja antoi Rukajärvellä 14. divisioonaa komentaneelle kenraalimajuri Erkki Raappanalle käskyn ottaa komentoonsa lisäksi Ilomantsiin keskitettävät suomalaisjoukot. Tilapäisryhmä tunnetaan Ryhmä Raappanan nimisenä.

Suomalaisten vastaoperaatio alkoi Ilomantsissa 30.7.1944. Seurasi monivaiheinen mottitaistelu, joka päättyi suomalaisten voittoon. Valtaosa neuvostojoukoista pääsi kuitenkin livahtamaan omiensa luo, mutta suomalaiset saivat sotasaaliiksi runsaasti kalustoa.

Ilomantsin suurhyökkäys oli Neuvostoliiton viimeinen suomalaisia vastaan toisessa maailmansodassa.

 

Jatkosodan muistomerkit Ilomantsissa

Ilomantsin puolustustaistelut käytiin heinä-elokuussa 1944. Niistä on muistuttamassa Möhkön ruukkimuseon sotamuistohuone ja Taistelijan talo (Ks. edellä) Ilomantsin Hattuvaarassa. Erillisiä muistomerkkejä on kolme Möhkön alueella ja kolme Hattuvaarassa ja yksi muistomerkki on hiukan pohjoisempana Palovaarassa.

Venttiprikaatin muistomerkki Möhkössä

Venttiprikaatin eli 21. Prikaatin muistomerkki on Möhkön kylässä Koitajoen sillan luona Möhkönkosken partaalla. Muistomerkissä on sanat: ”Isänmaan puolesta 21. Prikaati taisteli Itä-Karjalasta Ilomantsiin ja pysäytti hyökkääjän Möhkön edustalle kesän 1944 suurtaisteluissa. 21. Prikaatin aseveljet.” Vieressä on taisteluselostetaulu. Muistomerkki paljastettiin 5.8.1989 jatkosodan viimeisten taisteluiden muistoksi.

Möhköstä 6 km Öykköstenvaaraan päin saman tien (5004) varrella vasemmalla puolella on 21 prikaatin muistomerkkinä panssarintorjuntatykki. Tykki sijoitettiin alkuperäiselle paikalle entistettyyn tykkiasemaan keväällä 1993. ”Tykki/21.Pr, PST Tykkiasema 28.7. - 4.8.1944.

Kaatiolammen taistelualueella on suomalaisten ja venäläisten taisteluasemia. Alueella oli ns. Teppanan motti. Museovirasto on nimennyt alueen suojelukohteeksi. Teppanan motista pohjoiseen ovat Leminahon ja Kanninvaaran motit.

Hämeen ratsuväen rykmentin muistolaatta

Via Karelian varrella noin kilometri ennen Hattuvaaran kylää ja Taistelijan taloa tien itäpuolella on Hovattalan kalliossa muistolaatta: ”Hämeen Ratsurykmentti taisteli Hattuvaarassa heinäkuussa 1944. Ratsumieskilta”.

1./HRR:n muistolaatta ja Taistelijan taival

Hattuvaaran pohjoispuolella Via Kareliasta Polvikoskelle erkanevan tien varrella, noin 1,7 km:n päässä olevan Tiittasen talon kohdalla on luonnonkivestä muistolaatta tekstillä: ”Hämeen Ratsurykmentin 1. Eskadroona taisteli tällä paikalla 30.7.1944”: Laatan paljasti 30.7.1987 Ratsumieskilta. Muistokiven vieressä on tykki. Taistelualueella on noin 1,5 km:n mittainen maastopolku ns. Taistelijan taival, jonka varrella on 13 selostustaulua 1./HRR:n taisteluista. Polku lähtee muistomerkin luota.

2./HRR:n muistolaatta

Edellisestä muistomerkistä noin 2 km Polvikosken suuntaan tien eteläpuolella Kukkoistenkankaalla on 2./HRR:n taisteluiden muistokivi ja taisteluselostetaulu. Kiven vieressä on venäläinen kranaatinheitin. Kiven paljasti Ratsumieskilta 5.8.1989.

Ilomantsin taisteluin yleismuistomerkki Palovaarassa

Ilomantsin taisteluiden yleismuistomerkin suunnitteli Sulo Leppänen. Muistomerkkialueen laidoilla on kaksi 122 millin Putilov-haupitsia, jotka olivat mukana Hattuvaaran taisteluissa. Tykkien putket osoittavat Vellivaaran mottia kohti. Kivipaadessa on Outokumpu Oy:n lahjoittama pronssilaatta teksteineen: ”Kesän 1944 torjuntataisteluiden muistoksi. Kunnia sankareille veteraaniveljet 1981:” Muistomerkkialueella on suurikokoinen taulu, jossa kerrotaan Ilomantsin taisteluiden kulku.

Yleismuistomerkin alueella on monen Ilomantsin taisteluihin osallistuneen joukko-osaston muistolaatat. Monet niistä kuvaavat myös yksikön sotatietä:

Rajajääkäripataljoona 3:n (Rj.P 3) muistomerkki: ”1941-1944 Hanko – Syväri – Ilomantsi

Uudenmaan Rakuunarykmentin (URR) muistomerkki

Hämeen Ratsurykmentin 3. eskadroonan (3./HRR) muistomerkki. ”3/HRR taisteli yhdessä JP 6, URR ja JP 1 kanssa Utrio – Teponlampi, Ilaja – Luovenjärvi, Lehmivaara, Kangasjärvi – Kalalampi ja Kangasjärvi -Kitsanlampi alueilla 30.7.-4.9.1944.

JP 1 (nykyinen Lapin jääkäripataljoona, Sodankylä) taisteli Ilomantsin alueella 18.7.1941- 23.8.1941 ja 27.7.1944 – 4.9.1944.

JP 6 taisteli täällä 26.7.1944 – 4.9.1944

Auran Patteriston muistomerkki.

 

Rukajärven suunnan taistelut, Lieksa

Rukajärven suunnan taisteluiden 4.7.-12.9.1941 muistoksi on pystytetty muistomerkki Lieksaan Pielisen ja Torikatujen varrella olevaan Vapaudenpuistoon.

Pohjoisen saksalaisten joukkojen ja Karjalan joukkojen välissä olleille suurille korpialueille hyökkäsi Repolaan ja edelleen Rukajärvelle eversti (31.12.-41 kenraalimajuri) Erkki Raappanan johtama 14. divisioona.

Se ylitti valtakunnan rajan 4.7.1941 ja valloitti Rukajärven kylän 12.9.1941

 

Rukajärven suunnan taistelutie

Maassamme on kaksi virallisesti nimettyä sotatietä. Raatteen tie on talvisodan 20 pituinen taistelutie Suomussalmella. Rukajärven tie on Suomen puoleiselta osaltaan 44 kilometrin pituinen Jatkosodan taistelutie Lieksan alueella. Rukajärven tiehen luetaan myös se osa tiestä, joka ulottuu Rukajärvelle saakka. Sen kokonaispituus Lieksan asemalta Rukajärvelle on 230 km. Molemmat sotatiet ovat Via Karelia -matkailutiestä erkanevia auktorisoituja opastein merkittyjä sotateitä.

Partisaanisodan muistomerkit Via Karelian tuntumassa

Venäläiset partisaanit hyökkäsivät jatkosodan aikana 32 siviilikohteeseen. Useat näistä kohteista ovat Via Karelian varrella.

Lieksan muistomerkit

Kontiovaaran tien varrella Pienen Ritojärven luona muistokivessä teksti ”Partisaanien uhreille 30.7.1944”. Kivessä on neljä ristiä

Kuorajärven Karhivaaran talon pihalla muistokivi. Kivessä on 13 ristiä kertomassa, että kolmessa

talossa surmattiin yhteensä neljä naista ja yhdeksän lasta.

Partisaanien uhrien muistomerkki Kivilahti – Kitsi tieltä (5202) Patvinsuon kansallispuistoon johtavan Suomun tien vasemmalla puolella noin 500 metriä risteyksestä.

Lieksan hautausmaalla on neuvostopartisaanien surmaamien 19 henkilön yhteinen muistokivi

Kuhmo

24.9.1943 ja 24.7.1944

Kuhmon uudella hautausmaalla (Kappelikuja 1) on partisaanien uhrien muistomerkki. Siinä on teksti ”Ei vapautta ilman uhria”.

 

Neuvostopartisaanien uhrien muistomerkit paljastettiin 24.7.1994 Iivantiiran Hirvivaarantien (9070) varteen ja 2.7.1995 Viiksimon rajavartioaseman luo (Viiksimontie): Muistomerkit suunnitteli Kauko Haverinen.

Suomussalmen rajakylät 26.6.1943

Partisaanit hyökkäsivät 26.6. Suomussalmen rajakyliin Viiankiin, Hyryyn ja Malahviaan. Viiangin kylällä muistomerkkinä toimii tuhoutuneen kodin uuni, Hyryn ja Malahvian kyliin paljastettiin muistomerkit 4.7.1993. Betonipaasiin on laitettu laatat, joissa on tiedot surmatuista.

Kuusamon Lämsänkylä 18.7.1943

Lämsänkylä menetti surmattuina kuusi asukastaan ja vangittuna yhden, joka ei palannut sodan jälkeen vankien vaihdossa. Lämsänkylässä oleva muistomerkki paljastettiin 22.7.1990.

Kuusamon Murtovaara 5.7.1942

Partisaanit hyökkäsivät kahden henkilöautonkimppuun. Hyökkäyksessä kuolivat Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Toini Jännes, Greta Palojärvi ja Faini Aflecht. Myös heidän autonkuljettajansa korpraalit V.I.Moilanen ja T.I.Rossinen kuolivat. Toinen henkilöauto onnistui kääntymään pois hyökkäyspaikalta.

Muistokivi on Murtovaara – Hossa tien 913 varrella noin seitsemän kilometriä Murtovaarasta etelään. Suomen sotilaskotiliiton pystyttämässä muistomerkissä on sanat ”Ei suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä ystäväinsä edestä”.

Sallan Hautajärvi

Partisaanit vangitsivat ja surmasivat viisi heinänteossa ollutta siviiliä Kiviaavalla 15.7.1943. Via Karelian varrella oleva muistokivi on osa Salpalinjan panssariestettä Aholanvaarassa. Muistomerkin on pystyttänyt Hautajärven kylätoimikunta. Toinen kiviaavan muistomerkki sijaitsee vangitsemispaikalla.