Sallan suunnan taistelut (30.11.1939) – 19.1. – 13.3.1940
Neuvostoliittolaisen 122. Divisioonan joukot ylittivät Suomen vanhan rajan Hanhivaarassa, jossa joukkoja viivyttivät suomalaiset rajavartijat. Neuvostojoukot etenivät nopeasti kahta linjaa. Pohjoisempana ne etenivät Sallasta Savukosken kautta lähteen ja mursivat suomalaisten joukkojen puolustuksen ja ylittivät 16.1.1940 Kitisen talvisodan aikaisen lossipaikan lähellä. Nykyisin paikalla on silta. Sen kohdalla Savukoskelle menevä tie erkanee Sodankylään johtavalta valtatie 5:ltä.
Tilanne oli vaarallinen, koska joen yli päästyään neuvostoliittolaisilla oli tie auki Kitisen vartta Sodankylään ja edelleen Petsamon suuntaan sekä Kemijoen vartta etelään Kemijärvelle.
Lapin puolustuksesta vastasi 11.12.1939 lähtien erityinen Lapin ryhmä. Sen komennon oli ottanut 13.12.1939 vastaan jääkärikenraalimajuri K.M.Wallenius. Hän käynnisti vastahyökkäyksen Pelkosenniemellä 16.1.1940. Pelkosenniemen taistelussa 17.-19.12.1939 Wallenius käytti ensimmäisenä ns. mottitaktiikkaa, joskin nimitys tuli käyttöön vasta myöhemmin. Kolme pataljoonaa saartoi ja pilkkoi Neuvostoliiton jalkaväkirykmentin. Taistelusta eloonjääneet neuvostosotilaat pakenivat sekasorron vallassa ilman raskasta kalustoaan.
Toinen venäläiskiila oli työntänyt suomalaiset Salla – Kemijärvi tien suunnassa ensin Sallan vanhalta kirkolta Paikanselkään, nykyisen Sallan kirkonkylän länsipuolelle ja 14.1.1940 Joutsijärvelle, lähelle Kemijärveä. Pelkosenniemen voiton jälkeen suomalaiset keskittivät joukkonsa tälle suunnalle. Venäläiset vetäytyivät 11.-16.1.1940 Märkäjärvelle (nykyiselle Sallan kirkonkylälle). Suomalaiset ryhmittyivät Paikanselkään. Rintama pysyi täällä sodan loppuun saakka.
Ruotsalaiset vapaaehtoiset ottivat rintamavastuun Sallassa 27.2.1940. Tällöin Lapin ryhmän komentajaksi nimitettiin ruotsalainen kenraali Ernst Linder.
Sallan muistomerkit
Sallan Paikanselän muistomerkkialueella kirkonkylän tuntumassa, noin 4 km Kemijärvelle päin, on viisi muistomerkkiä.
Paikanselkä
Sallan taisteluiden ja talvisodan päättymisen muistomerkki sijaitsee Salla-Kemijärvi tien (82) varrella sen pohjoispuolella noin 4 km:n päässä Sallan kirkonkylästä. Muistomerkin läheisyydessä on pysäköintipaikka. Alueella on monikieliset taisteluopasteet sekä teksti: ”Talvisodan päättyessä 13.3.1940 klo 11.00 oli rintamalinja Sallan suunnalla tässä maastossa”.
Ruotsalaisten vapaaehtoisten muistokivi
Samalla kohdalla tien toisella puolella on ruotsalaisten vapaaehtoisten muistokivi.
Sodan loppuvaiheessa Paikanselkä oli pääasiassa ruotsalaisten vapaaehtoisten miehittämä
Muistokivessä on ruotsiksi teksti: ”Muistoksi ystävillemme, jotka kaatuivat Pohjolan vapauden ja kunnian puolesta 1940”. Kiven pystytti 1952 ruotsalaisten vapaaehtoisten 1. ryhmä ja siinä on ryhmän kuuden kaatuneen nimet. Ensimmäisenä siinä on vapaaehtoisjoukon perustamiseen alusta asti voimakkaasti vaikuttaneen, 1.3.1940 kaatuneen everstiluutnantti Magnus Dyrssenin nimi. Hän oli vapaaehtoisjoukkojen 1. ryhmän päällikkö.
Magnus Dyrssenin muistomerkki
Ruotsalaisten vapaaehtoisten muistokiveltä lähtee merkitty polku Dyrssenin kaatumispaikan muistokivelle. Matkaa on noin 200 metriä. Kivi pystytettiin 1949. Tekstissä lukee: ”Tässä kaatui Magnus Dyrssen 1.3.1940 Pohjolan vapauden ja Ruotsin kunnian puolesta”: Muistokiven läheisyydessä on talvisodan aikaisia maatuneita korsuja ja taisteluasemia.
Uudempi ruotsalaisten muistokivi
Ruotsalaisvapaaehtoisten muistokivi paljastettiin 9.6.1990 vanhan muistomerkin lähelle. Siinä on talvisodassa kaatuneiden 32 ruotsalaisen nimet. Ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen yhdistys lahjoitti vuonna 1995 Paikanselkään Boforsin 37 millimetrin panssarintorjuntatykin. Samanlaisella tykillä ruotsalaiset tuhosivat Paikanselässä neuvostopanssarin.
Mannerheim-ristin ritareiden muistomerkki
Paikanselkään paljastettiin vuonna 1992 Mannerheim-ristin ritareiden muistomerkki. Sallassa on asunut heistä yksi, kapteeni Olli Remes.
Muistomerkit muualla Sallassa
Kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki
Kirkonkylän Karhumäen Tapulintiellä on Osmo Rautiaisen suunnittelema kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki, siinä lukee: ”Puna-armeijan sotilaita. He kaatuivat ihmiskunnan paremman tulevaisuuden puolesta”. Muistomerkki on pystytetty 1946. Se sijaitsee omakotiasutuksen keskellä Kuusamoon menevän tien varrella. Ajo-ohje: Kirjaston kohdalta ylös mäkeen.
”Sotkan kellari”
Heikki Sotkajärvi muutti perheineen ”Sotkaan” Märkäjärven kylästä (nykyinen Sallan kirkonkylä) 1910-luvulla. Paikalle perustettiin kruununmetsätorppa, joka toimi pysähdyspaikkana Hautajärven ja Märkäjärven välisellä taipaleella. Kellari on Sotkan ainoa talvisodasta säästynyt rakennus, ja se on entistetty 1996. Paikka sijaitsee Via Karelian varrella noin 12 km Sallan kirkonkylältä Hautajärven suuntaan.
Talvisodan aikana kellarissa lämmitteli neljä suomalaissotilasta, jotka venäläispartio yllätti. Suomalaiset lukitsivat itsensä kellariin ja venäläiset yrittivät tuhota heidät sinne käsikranaatein. Suomalaiset tukkivat ilmanvaihtotorven repuillaan niin, että käsikranaatit räjähtivät laipiossa eivätkä vahingoittaneet suomalaisia.
