Suomussalmen taistelut 30.11.1939 – 7.1.1940

Neuvostoliiton 163 divisioonan joukot hyökkäsivät 30.11. aamulla kohti Suomussalmea kahta tielinjaa pitkin: koillisesta Juntusrannan suunnasta ja kaakosta Raatteen tien suunnasta. Painopiste oli tässä vaiheessa Juntusrannan suunnalla. Hyökkääviä joukkoja oli noin 17 500 miestä.

Kun hyökkäys alkoi, suomalaisilla oli Suomussalmen suunnalla vain yksi erillinen pataljoona (ErP 15). Sen pääosat olivat Suomussalmella. Juntusrannassa oli vain rajavartiojoukkue ja Raatteen tiellä rajavartiokomppania.

Raatteen tien suunnalla suomalaiset kykenivät kolme päivää puolustautumaan Purasjoen ennalta jonkin verran varustetuissa asemissa, mutta joutuivat 7.12. vetäytymään Haukiperään lähelle Ämmänsaarta.

Juntusrannan suunnasta suomalaiset perääntyivät Palovaaran ja Kuurtolan kautta kirkonkylään, jonka suomalaiset polttivat itsenäisyyspäivänä. 8.12. puolustajat asettuivat asemiin Kiantajärven Niskanselän lounaisrannalle.

Tilanteen vakavuus havaittiin ja ylipäällikkö siirsi reservistään yhden jalkaväkirykmentin Suomussalmelle. Siitä ja paikalla olleista joukoista muodostettiin prikaati, jonka komentajaksi määrättiin eversti Hjalmar Siilasvuo. Hänen tehtäväkseen annettiin lyödä Suomussalmelle edennyt vihollinen.

Siilasvuon joukkojen hyökkäys alkoi 11.12.1939. Siilasvuon joukot sitoivat osin saarrettuna koko 163 divisioonan taisteluihin kirkonkylässä ja sen ympäristössä. Samaan aikaan Siilasvuo sai tiedon, että Raatteen tietä oli etenemässä uusi suuri yhtymä. Siilasvuo päätti ratkaista taistelun kirkonkylässä ennen kuin uusi vihollisdivisioona pääsee vaikuttamaan tilanteeseen.

Kiivaat taistelut Suomussalmella kestivät yli kaksi viikkoa. Vasta 28.12.1939 aamulla suomalaiset huomasivat, että kirkonkylästä ja Hulkonniemestä purkautuu Kiantajärven jäälle pitkät rivistöt venäläisiä. Jo keskipäivällä suomalaiset miehittivät kirkonkylän ja seuraavana päivänä viimeisetkin venäläiset pesäkkeet murtuivat ja divisioona vetäytyi Juntusrantaan, jonne rintama vakiintui koko loppusodan ajaksi. 163 divisioona oli tehty taistelukyvyttömäksi ja sen kalusto jäi suomalaisille.

Raatteen tietä edennyt puna-armeijan 44. divisioona oli ryhmittynyt tielle puolustukseen. Valmistellessaan Raatteen tien mottitaisteluita suomalaiset rakensivat tien eteläpuolella olevaa vesistöä hyväksikäyttäen kuorma-autoilla ajettavan huoltotien. Se teki mahdolliseksi hyökkäyksen sivustasta Raatteen tielle pysähtyneen ukrainalaisdivisioonan kylkeen.

Eversti Siilasvuon divisioonan neljä osastoa hyökkäsivät etelästä Raatteen tielle Haukilaan, Tyynelään, Likoharjuun ja Raatteeseen. Ratkaisevina päivinä 4.-7.1.1940 divisioona hajotettiin ja tuhottiin Raatteen tielle. Vähäinen osa pakeni motista.

7.1.1940 Suomussalmen taistelut olivat päättyneet. Huomattava osa Siilasvuon joukoista siirtyi Kuhmoon ja jatkoi siellä taistelua sodan loppuun saakka.

Suomussalmen taisteluiden muistomerkit

Suomussalmella on 12 muistomerkkiä tai muuta kohdetta, joissa voi tutustua Suomussalmen sotahistoriaan.

Neljä muistomerkkiä on Suomussalmen kirkonkylässä tai sen tuntumassa, valtaosa muistomerkeistä ja nähtävyyksistä on Raatteen tiellä ja kaksi Juntusrannan alueella.

Päämuistomerkki, Karhulanvaara

Suomussalmen taisteluiden päämuistomerkki on Karhulanvaaralla kirkonkylän läheisyydessä Via Karelian ja Suomussalmi-Ala-Vuotela tien (9150) risteyksessä. Muistomerkin luona on iso pysäköintialue.

Muistomerkin suunnitteli arkkitehti Alvar Aalto ja se paljastettiin 30.8.1958. Patsaan veistotyön teki kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Patsaan jalustan päällä olevassa metallilaatassa on kuvattuna Suomussalmen taistelut ja päädyssä on kenraali Hjalmar Siilasvuon sanat: ”Moni urhea soturi lunasti sydänverellään Suomussalmen suuret voitot. Ne näyttivät kansalleen kunnian tien, joka oli raskas, mutta ainoa”.

Kirkonkylän ainoa sodasta säästynyt talo

Kirkonkylän keskustassa on talvisodan muistolaatta kirkonkylän ainoan tuholta säästyneen vajan seinässä. Laatan teksti kuuluu: ”6.-27.12.1939 riehuivat kiivaat taistelut Suomussalmen kirkolla. Tontille jäi kertomaan näistä päivistä vain tämä ammusten runtelema rakennus”. Vaja sijaitsee pääkirkon kellotapulin kohdalla Salmentien kevyenliikenteen väylän reunassa. Pysäköintimahdollisuus on kirkon luona.

Haukiperän taisteluiden muistokivi

Muistokiven laatassa on teksti: ”Tähän päättyi talvisodan aikana 9.12.1939 vihollisen eteneminen.” Kivi paljastettiin 30.5.1959. Muistomerkki on Suomussalmi – Kajaani tien (915) ja Ämmänsaari – Kuhmo tien (913) risteyksen tuntumassa. TVL:n lepopaikalta on viitoitus muistokivelle.

Kylämäen muistomerkki

Muistomerkki on paikalla, jossa katkaistiin vihollisen vetäytymistie vuoden viimeisenä päivänä 1939. Satakunnasta tuodun kiven pystyttivät 1958 Polkupyöräpataljoona 6:n (PPP6) miehet. Muistokivi on valtatie 5:ltä Suomussalmen kirkolle johtavan tien (915) varrella sen länsipuolella, noin 4.5 km:n päässä viitostien risteyksestä. Satakunnasta tuodun kiven pystytti Polkupyöräpataljoona 6.

Kuivasjärven muistomerkki

Kuivasjärvi – Kuomasjärvi taistelulinjan muistokivi, ns. mänttäläisten kaatuneiden kivi. Kivessä on teksti: ”Mänttäläiset aseveljet Sulo Aalto 26.12.39 ja Erkki Huttunen 4.1.40”. Muistokivi on vuodelta 1965. Kivi on Via Karelian (912) varrella noin 10,5 km Suomussalmelta etelään.

Raatteen Portti-talvisotamuseo

Museo on Via Karelian ja Raatteen tien (9125) risteyksessä. Katso sotamuseot.

Likoharjun muistomerkki

Muistomerkki paljastettiin 11.8.1963 Purasjoen linjan taisteluiden kunniaksi. ”Tämä muistomerkki on pystytetty Raatteen tiellä vv 1939-40 käytyjen kunniakkaiden taisteluiden muistoksi. Korpisoturiveljet”. Muistomerkki on Raatteen tien (9125) eteläpuolella, noin 8 km:n päässä Via Karelialta itään.

Entistettyä Purasjoen asemaa

Noin 1 km:n Likoharjun muistomerkistä itään Museovirasto (asiantuntijana ev.ltn Pertti Huttunen) ja Suomussalmen kunta entistivät osan Purasjoen asemaa talvisodan aikaiseen asuunsa. Nähtävillä on ampumahautaa, konekivääripesäkkeitä, panssari- ja jalkaväkiesteitä sekä keskeneräiseksi jäänyt korsu.

Alkuaan Purasjoen asemat linnoittivat Suomussalmen Harjoituskeskuksen reserviläiset ja työvelvolliset – kaikkiaan noin 500 miestä – 21 päivässä loka-marraskuussa 1939. Erillinen Pataljoona 15:n vahvennettu toinen komppania taisteli menestyksellisesti niissä asemissa kolmen päivän ajan aivan talvisodan alussa.

Muuallakin Raatteen tien taistelumaastoissa on vielä havaittavissa alkuperäisiä taisteluhautoja, panssariestelinjoja jne. Siellä täällä niitä on entistetty.

Raatteen tiellä on kaksi neuvostosotilaiden muistomerkkiä

Vanhempi on noin kilometrin Raatteen Portista itään.

Muistomerkin veisti Oleg Komov. Hän kuvaa muistomerkissä surevaa naista. ”Isänmaan pojille – sureva Venäjä”. Paljastustilaisuus oli 19.9.1994. Läsnä oli mm. Venäjän suurlähettiläs Juri Derjabin.

Toinen sodanaikaisten neuvostosotilaiden, nykyisten ukrainalaisten, muistokivi on Via Karelian varrella, noin 2 km Raatteen Portilta etelään Haukilan talon lähellä 44. Divisioonan komentokorsun paikalla. Suomalaiset tuhosivat ukrainalaisen 44. Divisioonan Raatteen tiellä. Muistomerkin paljasti Ukrainan suurlähettiläs Ihor Podoliev.

Vartiomuseo

Raatteen tien itäpäässä on Vartiomuseo. Ks. sotahistorialliset museot

Juntusrannan muistomerkki

Muistomerkissä lukee: ”Tällä paikalla ammuttiin talvisodan ensimmäiset laukaukset 30.11.1939. Korpisoturiveljet”. Muistomerkki paljastettiin 1963. Muistomerkki on Ruhtinansalmella Karttimon vartion läheisyydessä Lehtovaarantien (9131) varrella, noin 5 km Suomussalmi – Juntusranta teiltä (843).

Vartiopaikan muistomerkki

Lehtovaarantien varressa on toinenkin muistomerkki. ”Tällä paikalla sijaitsi ylimääräisten harjoitusten aikana Rajaosasto II:n vartiopaikka, johon talvisodan syttyessä 30.11.1939 unohdettiin vartiopaikalleen nuori ristijärveläinen Matti Härkönen”.

Samassa muistomerkissä on kuvattu läheisen talon Lempi-emännän reitti, kun hän huomattuaan venäläisten tulevan pakeni Juntusrantaan kolme pientä lasta mukanaan. Samalla hän toi Juntusrannan asukkaille sanan talvisodan syttymisestä. Muistomerkin on pystyttänyt Kainuun Rajavartioston killan Suomussalmen osasto 1999.