Karjalaisuus on tahtotila

”Ihanaa, vihdoinkin loma!” Loma ja työ mielletään toistensa vasta­kohdiksi. Lomaa ei ole ilman työtä ja nimen­omaan sitä ei ole ilman palk­katyö­tä. ”Minne aiot mennä ­lomallasi?”, on yhtä yleinen kysymys kuin edel­li­nen huu­dah­dus­kin. Loma ja matka kuuluvat ihmisten ajat­telus­sa ja puhees­sa usein yhteen.

Matkailu syntyy ihmisten liikkees­tä ja heidän oleskelustaan erilaisissa kohteissa. Turistin katse, tuijotus, suuntautuu maise­miin ja asioihin, jotka poikkeavat hänen jokapäiväisistä koke­muk­sis­taan. Sellaisia asioita katsotaan, koska ne mielle­tään tavallaan epäta­vallisiksi ja siksi arvokkaiksi ja merki­tyksellisiksi.

Turistin katse rakentuu merkeis­tä ja matkailu tarkoittaa merkkien keräämistä. Nähtävyyksien katselu on kollektii­vinen rituaali ja nähtävyys taas moderni toteemi, esim. Eiffel-tornin tai Kolilta avautuvan kansallismaiseman näh­neet muo­dostavat oman klaaninsa.

Mat­kailija matkustaa siis pois normaalista arkipäiväs­tään johonkin toiseen ja erilaiseen ympäristöön kokemaan uutta ja näkemään erilaista. Ja usein ainoat kontaktit ovat loman kohdealueella toimi­vat erilaisia palvelualoja edustavat mat­kai­lu­yrit­tä­jät. Matkaili­jan ja matkai­lu­yrit­täjän väli­ses­sä koh­taa­mi­ses­sa ja keski­näi­sessä vuoro­vai­kutuk­ses­sa ra­ken­tuu todel­lisuus, jota itäisimmässä Suomessa kutsu­taan karja­lai­suudek­si.

Karjalaisuus ei ole kenenkään antama tai valitsema kaapu, joka voi­daan tar­vit­ta­es­sa ikään kuin pukea päälle vaan että mat­kai­lu­yrit­tä­jät sosiaa­li­sessa vuoro­vaiku­tusti­lanteessa vieraansa kanssa rakenta­vat kukin oman käsi­tyksen­sä mukai­sen karja­laisuu­tensa.

Matkailuyrittä­ji­en puhe tuottaa erilaisia ja sään­nönmu­kaisia tulkintarepertuaareja. Ne ovat ver­rat­tain risti­riidattomia kielen käytön alueita ja jotka muodosta­vat omia merki­tyssysteemejä eli tässä tapauksessa karja­lai­suut­ta. Näin tul­kit­tu­na matkai­lu­yrit­täjän puheen avulla ilmaistu käsi­tys karja­lai­suu­desta tuot­taa kaksi eri­lais­ta tulkin­ta­re­per­tu­aari­a, ystäväl­lisyys-repertuaarin ja ruoka-repertuaarin.

Ystävällisyys-repertuaari

Karjalaisuus nousee esille henkilökohtai­se­na välit­tä­misenä. Asiakas koetaan ennen kaikkea vieraaksi. Em­paat­tinen välit­tä­mi­nen ja lämpi­mien muis­tojen jättä­mi­nen merkitsee karjalai­suut­ta. Lisäk­si karja­lai­nen välit­tämi­nen on eri­laista eli parempaa ja välit­tö­mämpää kuin muual­la Suo­messa.

”Mutta nimenommaan tämä karjalaisuus on sellaista avoim­muutta ja ystävällisyyttä, nii, se on ihan toisenalaista kuin jossain muualla Suomessa.”

Karjalaista ystävällisyyttä ja ihmisen huomioonottamista yksilönä ­on hänen tulon ja lähdön huomi­oi­mi­nen; halu­taan antaa hyvä ensi­vai­ku­telma ja jättää mukavat muis­tot.

”…myö (emäntä ja isäntä) ollaan joko tuossa ulukona tai rappu­sil­la otta­mas­sa vastaan. Jok­kaine erikseen kätel­lään, joka on sitten tietysti semmone niiku en­sim­mäi­ne kon­kreettinen assii.”

Ruoka-repertuaari

Selkeimmillään karjalaisuus rakentuu ruoka­pe­rin­tees­sä. Käsin­teh­dyt ohut­kuoriset ja tiheästi rypytetyt pienet Karja­lan piira­kat ovat nimenomaan se asia, jolla karjalai­suus tuodaan esiin.

”Nimenommaan se on se ruoka tosissaan se kaiken konkreet­tisin assii ja tietysti ensimmäisenä nämä Karjalan piira­kat jotka tehhään… oikei­ta aitoja käsin tehtyjä Karja­lan piirakoita, ei missään nimessä konees­ta tullei­ta… sitä ihmetellään että miten voipi olla sella­sii kun ne on ohutkuo­risii ja ne on kauniita.”

Asiakkaat vaativat aitoutta ja osaavat erotella ”oikean” Karjalan piira­kan ko­neel­li­ses­ti tehdystä suur­lei­po­motuotteesta. Ruokaperinne on vaka­va asia, joka täytyy ottaa tosissaan. Varsinkin Karjalai­nen pito­pöytä on asia, jonka kanssa ei voi pelleillä. Jos siihen ryhtyy, se on tehtä­vä kunnolla ja oikeasti. Mikään näennäiskarjalaisuus kuten Rosson tyyp­pinen näennäisitalialai­nen ravin­to­la ei tule kysy­myk­seen.

Karjalaisen ruokaperinteen ”oikea” noudattaminen on ehdoton mutta ei ongel­ma­ton. Näyt­tää olevan niin, että se on joko tehtä­vä tiet­tyjen vaatimusten mukaan tai sitten se on parasta unohtaa. Ruokape­rinteen aitouden kriteereik­si hyväk­sy­tään, jos valmistus on tehty käsityö­nä puh­taista perus­raaka-aineista.

Aitouskriteerin hylkääminen lyö leimansa niihin matkailuyrityk­siin, jotka eivät sitä noudata. Kiistetäänkö loppujen lopuksi aitouden hylkäävien matkailuyritysten karjalaisuus, jää epäselväksi.