Koronaoireiden karkotusta karjalaisin keinoin

Jonna Rantala

Moni Suomessa on saanut vähintään ensimmäisen koronarokotteen, mutta turvalliseen itärajan ylitykseen meidän tulee vielä odottaa koronatilanteen helpottumista. Kurkistetaan kuitenkin entisaikojen Vienan Karjalaan ja katsotaan, minkälaisia uskomuksia ja keinoja koronan kaltaisiin oireiden taltuttamiseksi lähihistoriasta löytyy.

url-1.json

Ihmiset uskoivat, että taudit tulivat ulkopuolelta, jonkin voiman aiheuttamana. Ne saattoivat tarttua kaikkialta, missä ihminen kulki; maasta, vedestä, kalmasta tai kiroista. Taudit jaettiin joko Jumalantauteihin tai panentatauteihin. Jumalantauti oli useimmiten vakava ja kuolemaan johtava, kun taas panentatauti pahansuovan ihmisen tai haltian lähettämä, ja helpommin parannettavissa.

Apua saatettiin pyytää niin kansanuskon jumalilta kuin kristillisiltä auttajilta, yleisimpinä esimerkkeinä Ukko Ylijumala ja Neitsyt Maria. Kyly, sauna, oli moneen vaivaan paras parannuspaikka – kylvettäjiksi tosin kelpasivat vain lesket. Erilaiset loitsut olivat suuressa roolissa parannuksessa, ja useimmat ihmiset osasivat loitsuja vaarattomia vaivoja, kuten toppaa eli yskää vastaan. Mikäli kyseessä oli hankalampi tapaus, tuli paikalle kutsua tietäjä. Tietäjä oli myös viime kädessä se, joka esimerkiksi viinapikariin katsomalla teki diagnoosin siitä, oliko tauti Jumalantauti vai panentatauti. Taudin alkuperä oli tärkeää tuntea, jotta siihen voitiin vaikuttaa. Sanan voimalla uskottiin olevan suuri mahti.

Kylyn lempeitä löylyjä, rohtoja, voiteita ja loitsuja on käytetty muun muassa vilustumisoireiden yhteydessä – unohtamatta alkoholiryypyn parantavaa vaikutusta.

Iro Remsu on kertonut kurkkukivun karkoitukseen sopivan lyhyen loitsun:

”Hoi haikko!*

Ota pois hyvä eänes,

anna pois paha eänen!”

 

Jokainen tietää sen ikävän tilanteen, kun näin koronan jyllätessä julkisella paikalla aivastuttaa – Suomen Kansan Vanhoista runoista löytyy Vuokkiniemeltä vuonna 1901 kerätty yleinen toimintamalli:

”Kun joku aivastaa, niin toinen sanoo:

Storoo ristikansa!

johon aivastaja sanoo:

Passibo!”

 

*haikko = pahan äänen perijä

(Lähteet: Paulaharju 1924, SKVR, Virtaranta 1958).

Haluatko blogikirjoitukset ja tietoja sähköpostiisi

Liity Via Karelian postituslistalle tästä