Kalevalan runot ovat eläneet suullisessa kulttuurissa, ja näin ollen myös muunnelleet tulkitsijasta riippuen. Runomitan tietty tempo on auttanut sisällön muistamisessa
Jokainen suullinen esitys on tuottanut runosta erilaisen toisinnon, improvisaatiolla on ollut oma roolinsa. Tietyt kiteytyneet ilmaisut runoissa ovat pitäneet niiden ydinmerkityksen kuitenkin kasassa. Runomittaa kutsutaan kalevalamitaksi, mutta ajallisesti nimitys on erheellinen, sillä itse runomitta on ainakin reilut 2000 vuotta itse Kalevalaa vanhempi.
Runokulttuurit ovat olleet alueellisesti jakautuneita. Lännessä on vaikuttanut luterilainen usko, idässä taas ortodoksinen. Eroja on muun muassa sukupuolten välisissä laulutavoissa, tyyleissä, kielessä ja näkemyksissä maailmasta. Itärajan runokulttuuria on ohjannut voimakas sankariepiikka ja myyttiset maailmankuvat. Runot ovat olleet kertovia ja pitkiä, lännessä taas lyhyitä ja kotoisia. Tietäjänlaitoksen vaikutus on idässä, aina Savosta Kainuuseen saakka, ollut voimakkaassa asemassa, ja se näkyy myös eeppisessä runoaiheistossa.
Runolaulu on kuulunut kaikkiin elämän osa-alueisiin vahvana: työntekoon, vapaa-aikaan ja juhliin. Kalevalamittaisella runolaululla on saatettu vaihtaa kuulumisia, suorittaa rituaaleja ja kertoa tarinoita – ja kaikkea siltä väliltä.
Haluatko kirjoittaa oman kalevalamittaisen runosi?
Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy Kalevalaisen Runokielen Seuran Trokeemankeli, jonka avulla runon saa muokattua mittaan., vaikka runon rakenteen sääntöjä ei tuntisikaan.
Kokeile:
http://www.karuse.info/index.php?option=com_wrapper&view=wrapper&Itemid=17
(Lähde: Tarkka, Lotte 2019)
