Sähköistetty Runon ja Rajan tie

Uutta ei juurikaan tapahdu ilman innovaatioita ja investointeja. Vanhoihin tapoihin perustuva matkailuyrittäminen kaipaa jonkinasteista uudistamista. Matkailutie tarkoittaa autoilua paikasta toiseen ja ennen oli autoilu hienoa – nyt saasteista. Mutta jospa autoiltaisiin sähköllä – lähes ilmaiseksi pitkin Itä-Suomea.

Vuosi_sahkolla_kuopio-ABC-ei-lataa-1440x810

Mitäpä lähes ilmainen sähköautoilu sitten edellyttäisi vaikkapa Runon ja Rajan tieltä. Se edellyttäisi investointeja latauspisteisiin matkailunähtävyyksien, hotellien ja ravintoloiden läheisyyteen. Lähes ilmaisuus syntyisi tietysti ostoihin liittyvästä latauseduista ja muotoiltaisiin jonkinlaiseen etukorttiin tai pisteytysjärjestelmiin. Tähän liittyvän ajattelun ulkoistan mielelläni toisenlaisille ammattilaisille ja kauppaketjuille.

Mutta mistäpä maksajat investoinneille. Löytyisikö EU:lta hankerahaa, jos kunnat ja yrittäjät löytäisivät yhteisen vision kautta alkupotin. Nämäkin ratkaisut jätän mielelläni asiantuntijoille ja hankeammattilaisille ja jatkan itse innovointia ilman vastuuta. Minä innovoin kehityksen moottoreiksi ja pääoman tuojiksi sähköyhtiöt, sähköautojen valmistajat, vihreää tulevaisuutta etsivät yhteisöt ja ennen kaikkea ne kansalaiset, jotka kaipaavat vanhoja automatkailuaikoja uusin tekniikoin ja hyvin omatunnoin. Heittäisin peliin vielä pyörätiet ja sähköpyörät ja jään odottamaan mielipiteitä…

 

6 kommenttia

  1. Irma 19.4.2020 klo 18:31

    Sähköautoilu ihan jees, mutta näinä lisääntyvän ympäristötietoisuuden aikoina kannatan myös pyöräteiden ja yleensä pyöräilymatkojen edistämistä. Myös sähköpyörät yleistyvät ja mahdollistavat pitemmät päivämatkat. Tuhannet fillarituristit polkevat vuosittain matkan Imatralta Svetogorskiin ja takaisin taikka toisin päin. Onpa sille välille suunnitteilla myös pyörätie. Reitti soveltuu hyvin päivämatkalle, kun kaupunkien väli on vain 10 m ja pyörällä pääsee autojonon ohi.

    • Jussi 5.5.2020 klo 19:24

      Sähköavusteinen polkupyörä avaa paljon uusia mahdollisuuksia. Sähköpyörä on uusi retkeilyväline.

      Olin viime syksynä mukana pyöräretkellä Moselin rantaa pitkin Trieristä Koblenziin, yhteensä vajaat 200 km. Käytimme siihen kolme päivää, jolloin päivämatkaksi tuli noin 60 km. Sähköpyörällä se ei ollut ongelma edes 70 v. äijälle.

      Pyörätiet olivat hyviä, aina autoliikenteestä erillään ja selvästi merkittyjä kylästä kylää ja pikku kaupungista toiseen. Matkan varrella kahviloita ja viinitupia, jotka auliisti tarjosivat latausmahdollisuutta.

      Tällaista meillekin, vaikka Pielisen ympäri.

  2. Jussi 19.4.2020 klo 20:30

    Sähkömoottorisen ja polttomoottorisen auton suurin ero ei ole voimalaite vaan voimalaitteen tarvitseman energian jakelu ja jakelun rakenteelliset erot.

    Bensiini ja diesel tuotetaan ja jaetaan keskitetysti, sähkö tuotetaan hajautetusti. Öljyn poraaminen, jalustus ja jakelu on kallista ja siksi suurten yhtiöiden hallussa; huoltoasemien rakentaminen ja polttoaineen kuljetus ovat kustannusintensiivisiä.

    Sähkön tuotanto on ainakin osittain paikallista – tai ainakin se voidaan tuottaa ja ilmeisesti myös enenevässä määrin tuotetaan paikallisesti.

    Sähkö on edullisempaa kuin bensiini, mutta se on poliittinen päätös, miten energiaa verotetaan. Ympäristön kannalta sähkö on puhtaampaa, jos se tuotettu puhtaasti vaikka paikallisella tuulivoimalla. Verotus on edullisempaa, koska se on hallituksen päätösten ja tavoitteiden mukaista.

    Käsittääkseni ei ole vielä yksiselitteistä vastausta, onko sähköautoilu kokonaisuutena puhtaampaa kuin perinteinenkään. Systeemien välinen kilpailu on edelleen ratkaisematta ja siihen saattaa ilmestyä vielä kolmaskin vaihtoehto, polttokenno, joka on eräänlainen sähkögeneraattori. Energialähteeksi se tarvitsee vetyä, jonka vaikeutena on räjähdysherkkyys ja hankala varastoitavuus. Siihen tarvitaan aina paineastia. Sen etu on saasteettomuus ja ongelma puuttuva infra.

    Saa nähdä, kuin käy. Sähköautot ovat nyt kuitenkin olemassa ja luulen, että sähkö nimenomaan juuri veneiden energian lähteenä yleistyisi nopeasti. Hiljaisena ja saasteettomana se sopii erinomaisesti järvimatkailuun.

    Viittaan tässä blogissa toisaalla esitettyyn ”Laiturit” -ajatukseen. Jos lomakylä tai kunta investoisi latausasemaan, niin ei kai piuhan vetäminen laiturille ole enää kynnyskysymys?

    • Ruuskanen 19.4.2020 klo 23:14

      Niin tai näin, Runon ja Rajan tien voi ajaa sähköautolla päästä päähän. Latauspisteet ovat vain joskus oudoissa paikoissa. Piikkipaikalla ovat tässäkin aakkoset.

    • Nimetön 28.4.2020 klo 18:30

      Tekniikan Maailmassa oli sähköauton 60.000 km kestotesti. Jatkuvaa säätämistä ajomatkan ja latauspisteiden sijainnin kanssa.

  3. Peukalo 4.5.2020 klo 09:22

    Siinäpä se. Siksi ideana kait olisikin sähköistää koko RR:n taival lyhyin välimatkoin. Niin minä idean ymmärsin.

Kirjoita kommentti





Haluatko blogikirjoitukset ja tietoja sähköpostiisi

Liity Via Karelian postituslistalle tästä